Baby's First London

Helmin ensimmäisestä ulkomaanmatkasta on aikaa jo about 4 kk ja nyt on jo seuraava Lontoon matka buukattuna joten ajattelin laittaa kuvia kesäkuun reissulta tänne rikkoakseni blogihiljaisuuden.

Matka meni todella hyvin, vaikka sitä etukäteen kovasti jännitin. Helmi nautti suurkaupungin sykkeestä ja ihmisistä eikä edes paahtava helle tyttöä häirinnyt. Myös nukkumiset yms sujuivat yllättävän hyvin ja lentomatkat taittuivat tuskattomasti.

Paras neuvo mitä voin antaa vauvan kanssa matkustamiseen on varmaan että maltti on valttia ja että koskaan ei voi olla mukana liikaa vaihtovaatteita. Turhan tarkkoja suunnitelmia ei kannata reissupäiville tehdä vaan mennä vähän fiiliksen ja energian mukaan.

Reissussa ei tietenkään oltu Helmin kanssa kahdestaan vaan matkaseurana oli siskoni, Helmin kummitäti. Matkan syy oli toisen Helmin kummin luona vierailu eli hyvässä seurassa oltiin. Lisäkäsistä oli tietenkin hirveästi apua reissussa.

Ajatus hotellihuoneesta vauvan kanssa ei ollut kovin houkutteleva, joten päädyimme ottamaan kämpän AirBnb:n kautta Richmondista. Helmi meni reissussa tosi aikaisin yöunille joten vauvan nukkuessa pystyttiin vielä viettämään aikaa kämpän keittiössä ja ihanalla pikku takapihalla. Myös joulukuun reissua varten on kämppä varattuna, tällä kertaa lähempänä keskustaa. Ehdottomasti suosittelen Airbnb:tä tai vastaavaa, nyt varsinkin kun Helmi syö kiinteitä tuntuu että varusteltu keittiö on ihan pakollinen.

Lastenvaunut vuokrasin paikalliselta yritykseltä The Baby Loft. Homma sujui kätevästi eikä hintakaan ollut muistaakseni muutamaa kymppiä enempää. Lentokentällä käytössä oli kantoreppu. Nyt olen katsellut myös Suomesta vuokrattavia pieniä matkarattaita, jotka voisi ottaa matkustamoon mukaan, ne voisi olla vielä kätevämmät.

Reissu jäi myös siinä mielessä historiankirjoihin että Helmi oppi kääntymään siellä.

Irtiotto arjesta ja maisemanvaihdos teki hyvää sekä äidille että vauvalle. Oli helpottavaa huomata, että reissussa selvisi vaikka ei ollutkaan ne tutut lelut, hoitotarvikkeet yms messissä ja muutenkin päivät olivat niin erilaisia ja aikataulut yms vaihtelivat suuresti. Helmi nautti erityisesti vaihtuvista maisemista ja ihmisistä ympärillä. Toki matkustaminen ilman lasta on helpompaa mutta hyvin näidenkin kanssa voi maailmalle lähteä ja kannattaakin. 

Kiitos vielä tädeille matkaseurasta <3

Seuraavaa matkaa odotellessa :)

- Laura ja Helmi

Äiti

Äiti antaa... äiti auttaa... äiti hoitaa... äiti tulee kohta... äiti on vähän väsynyt... äiti juo nyt kahvia

... äiti rakastaa sinua

Sana "äiti" tulee nyt varmaan sanottua se sata kertaa päivässä ja se onkin maailman kaunein sana. Nyt siihen sisältyy niin vahva tunnelatauskin, suurempi kuin koskaan ennen. Tänä viikonloppuna saan juhlistaa äitienpäivää ensimmäistä kertaa äitinä, yhdessä rakkaan tyttäreni kanssa.

Vuosi sitten äitienpäivänä tein varmaan miljoonannen negatiivisen raskaustestin ja itkin että me ei saada ikinä lasta. Jälkeenpäin selvisi että olen tuolloin jo Helmiä odottanut, silloin en vain minä eikä Clear Blue sitä tiedetty. Kaksi viivaa ilmestyi testiin vasta pari viikkoa myöhemmin, tätä ennen oli alkanut jo kuvotus ja turvotus mutta en näistäkään osannut aavistaa mikä onni meitä odotti.

Tähän mennessä äitiydessä hienointa ja hurjinta on se tunteiden kirjo, jota se on mukanaan tuonut. Nämä tunteet vaihtelevat pelosta ja ahdistuksesta iloon ja onneen. Parasta on kuitenkin se suunnaton, rajaton, loppumaton rakkaus. 

Hyvää äitienpäivää kaikille!

- Laura 

Täti Moonika

Pakko jakaa tätä iloa kun bongasin tälläisen muotivillityksen mikä sopii ku nenä naamaan täällä maallakin; nimittäin perinteinen olkilaukku.

Näitä rupesi näkymään jo viime vuonna muuallakin kun rannalla ja torilla ja ilmeisesti vieläkin näitä voi uskottavasti kantaa myös kaupunkiympäristössä. Tästä myös astetta coolimpi veriso on hieman enemmän koria muistuttava olkalaukku.

Ja nämä laukuthan on siitä kivoja että sit kun näitä ei enää viitsi kaupunkireissuilla muotiasusteena käyttää (näyttämättä tätimäisemmältä kun haluaa) niin kyllä nämä silti kelpaavat rannalle, mökille tai vaikkapa Pakkahuoneen terassille oikein hyvin. Vielä en ole omaani hankkinut mutta en voi luvata että en niin tee :) .. Kesää odotellessa!


- Laura

Kaikki kuvat lainattu Pinterestistä

Ensimmäiset viikot

Voi ei kun aika menee nopeesti ja meidän pikku prinsessa kasvaa aivan liian kovaa vauhtia. On jo nähty ekat hymyt, alettu keskustella ja muutenkin alettu tottua uuteen elämään ja uuteen arkeen. Nimiäisiäkin vietettiin viikonloppuna joten nyt tyttärellä on virallisesti nimi! Ikääkin nyt lasissa yli 2 kk, se on kuulkaas aika paljon se.

Ensimmäiset viikot olivat haasteellista aikaa mutta nyt kaikki tuntuu jo paljon helpommalta ja sujuvammalta, vaikka eihän sitä koskaan tiedä mitä tuo pikkuinen seuraavaksi keksii. Jokainen päivä ja viikko on kuitenkin ihan erilainen, aina kuitenkin enemmän tai vähemmän ihana.

Näinkin lyhyessä ajassa olen joutunut monta ennakkoluuloani ja -odotustani laittamaan roskakoriin ja toiminut tavalla jota en olisi etukäteen osannut odottaa. Ja tuo lista varmasti kasvaa ajan kuluessa. Olin esimerkiksi täysin perhepetiä vastaan ennen syntymää, mutta kotiutuksen jälkeen vauva onkin nukkunut vieressä joka yö. Vielä hetkeen en aio häntä edes yrittää nukuttaa omaan sänkyyn koska perhepeti (tosin inhoan tuota sanaa!) tuntuu meille kaikille parhaalta vaihtoehdolta tällä hetkellä. Myös imetys meillä on kyllä ollut ihan oma lukunsa, ei oo ihan helppoo hommaa sekään vaikka saattaa siltä näyttää! 😅 Olen myös syyllistynyt hysteerisen äidin ylilyönteihin, mutta tuntuu että nyt kun rutiinit alkavat hiljalleen löytyä ja hormonit tasoittua, tulee tälläisiä hetkiä vähemmän.

Lapsi on tullut ikään kuin tutuksi, osaksi perhettä, ja asia uusi arki alkanut tuntua jopa normaalilta. Alkuun olin niin väsynyt että itketti ja tuntui että hukkuu vastuun ja huolen alle. Silloin toivoin että vauva kasvaisi nopeasti mutta nyt tuntuu että voisipa aina olla tälläistä, että tuo pieni ihana ei kasvaisi ihan niin nopeasti! Näin ne tunteet muuttuu, koko ajan!!

Tässä hieman tunnelmia ekoilta viikoilta ja tietty nimiäisistä:

- Laura

Hän on täällä!

Voi ei mihin tämä aika rientää, olen nyt ollut äitiyslomalla 1,5 kk enkä ole päivittänyt blogia kertaakaan. Mielessä on pyörinyt about 1000 ideaa mutta aina sitä kirjoittamista on siirtänyt seuraavalle ja taas seuraavalle päivälle. Ja niinhän siinä kävi että vauvakin ehti jo tulla :D

Täydellinen pieni tyttö syntyi tammikuun lopulla ja nyt ollaan oltu viikko kotona opettelemassa uutta elämää. Synnytyksestä jäi hyvä mieli mutta sen jälkeen oli muutama aika tiukka päivä kun molemmat totutteli uuteen tilanteeseen ja omaksui uusia taitoja (=imetys). Nyt aletaan olla pikkuhiljaa tilanteen tasalla molemmat, onneksi. Aika nöyräksi tämä äitiys kyllä jo näinkin lyhyen ajan jälkeen vetää :)

Jatkossa toivottavasti muistan enemmän laittaa kuulumisia tänne blogin puolelle, yritän ainakin. Aiheet tietty pyörii siellä missä mielikin eli vauva-arjessa varmasti ainakin toistaiseksi.