Ensimmäiset viikot olivat haasteellista aikaa mutta nyt kaikki tuntuu jo paljon helpommalta ja sujuvammalta, vaikka eihän sitä koskaan tiedä mitä tuo pikkuinen seuraavaksi keksii. Jokainen päivä ja viikko on kuitenkin ihan erilainen, aina kuitenkin enemmän tai vähemmän ihana.
Näinkin lyhyessä ajassa olen joutunut monta ennakkoluuloani ja -odotustani laittamaan roskakoriin ja toiminut tavalla jota en olisi etukäteen osannut odottaa. Ja tuo lista varmasti kasvaa ajan kuluessa. Olin esimerkiksi täysin perhepetiä vastaan ennen syntymää, mutta kotiutuksen jälkeen vauva onkin nukkunut vieressä joka yö. Vielä hetkeen en aio häntä edes yrittää nukuttaa omaan sänkyyn koska perhepeti (tosin inhoan tuota sanaa!) tuntuu meille kaikille parhaalta vaihtoehdolta tällä hetkellä. Myös imetys meillä on kyllä ollut ihan oma lukunsa, ei oo ihan helppoo hommaa sekään vaikka saattaa siltä näyttää! 😅 Olen myös syyllistynyt hysteerisen äidin ylilyönteihin, mutta tuntuu että nyt kun rutiinit alkavat hiljalleen löytyä ja hormonit tasoittua, tulee tälläisiä hetkiä vähemmän.
Lapsi on tullut ikään kuin tutuksi, osaksi perhettä, ja asia uusi arki alkanut tuntua jopa normaalilta. Alkuun olin niin väsynyt että itketti ja tuntui että hukkuu vastuun ja huolen alle. Silloin toivoin että vauva kasvaisi nopeasti mutta nyt tuntuu että voisipa aina olla tälläistä, että tuo pieni ihana ei kasvaisi ihan niin nopeasti! Näin ne tunteet muuttuu, koko ajan!!
Tässä hieman tunnelmia ekoilta viikoilta ja tietty nimiäisistä:
- Laura
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti